Roope, Benjamin ja Lucas

Roope

Benjamin

Lucas 

Pennuille haluttiin keksiä taas nimet, joilla niitä meillä kutsutaan ensimmäiset viikot.

Teemaa mietittiin monelta kantilta, mutta kun poikia sattuvat olemaan kaikki ja asuvat teinitytön makkarissa, niin sopivat nimet löytyi aika helposti.

Ensimmäinen viikko on vierähtänyt nopeasti. Pentujen painot nousee tasaisesti. Roope on parisenkymmentä grammaa Benjaminia ja Lucasta painavampi. Tilli on hyvä emo, tuskin malttaa kerran pari päivässä lähteä pesästä kauemmas jaloittelemaan. Muulla laumalla ei ole asiaa pentuhuoneeseen.

Moni on kysellyt, koska pentuja pääsee katsomaan. Olen pitänyt ensimmäiset kolme viikkoa pesärauhaa, jolloin kissaperhettä häiritään mahdollisimman vähän. Pennut on ehkä suloisimmillaan noin viidestä viikosta eteenpäin, kun leikkikin jo sujuu. Jos haluat tulla pentuja katsomaan, niin malta siis vielä hetki 😊

Jos taas läikähti niin kovasti, että joku pojista voisi tulla ilostuttamaan eloasi, niin ota reippaasti yhteyttä!

Pennut luovutetaan aikaisintaan 12 viikkoisina, madotettuina, rokotettuina, sirutettuina, eläinlääkärin tarkastamina, rekisteröityinä. Pennut tottuvat tavalliseen arkeen myös lasten, kissojen ja koirien kanssa.


pirittas at gmail.com

Pennut ovat syntyneet 22.11.

Tilli valitsi pentujensa syntymäpäiväksi saman, kuin Unelma kuusi vuotta sitten. Silloin meille syntyi Lumikissan Ö-pentue :)

Maanantai-iltana menin Tillin kanssa pentuhuoneeseen nukkumaan. Puoli kahdentoista aikaan Tilli kävi vessassa ja pöksyihin jäi ns limatulppa. Vessareissuilla selvisi, että vatsa oli hieman löysällä ja arvasinkin, että homma taitaa edetä. Nukuin aika huonosti itse. Tarkkailin kissaa, komensin koiraa, joka oven takana ikävöi minua. Lisäksi neiti, jonka huoneesta tuli pentuhuone, uneksi sängyssään, puhui unissaan ja viskasi tyynynkin päin ovea yön aikana :D Viiden aikaan Tilli tuli patjani viereen puskemaan kättäni ja jäi siihen makoilemaan. Kova kehräys alkoi. Tilli vaati koko ajan kosketuksen, jos hellitin hetkeksi, se puski kättäni ja tykkäsi, kun silittelin vatsasta. Tilli kävi pentulaatikossa muutamia kertoja, mutta viihtyi paljon myös ihan vieressäni patjalla. Supistelut alkoi kuuden jälkeen ja tuleva äiti tuntui olevan rauhallinen. Välillä se koitti sängyn alle, mutta se minun oli estettävä. Tilli tyytyi olemaan pentulaatikossa, kunhan minä olin vierellä.

Ensimmäinen pentu syntyi hieman ennen puolta kymmentä. 112 grammainen punainen poika

Toinen punainen poika tuli parinkymmenen minuutin kuluttua perässä. Painoa tummemmalla pojalla oli 105g

Kolmas poika, todella tumma,  syntyi sitten vielä puoli yhdentoista aikaan. Sekin komian kokoinen 109g.

Tilli on hoitanut pentuja alusta saakka hienosti. Pennut tuntuu terhakoilta ja löytävät itse nisille. Paino on noussut kivasti heti kaikilla.

Tästä alkaa meidän yhteinen matka ensimmäisten FI*Minoon-siperialaisten kanssa <3