Olemme jo viikon ikäisiä!

Hui kauhistus! Näinkö nopeasti se aika sitten kuluu? Pennut täyttivät tänään jo viikon!! Kaikki alkavat olla tuplapainossa syntymäänsä nähden! Pesässä on nähtävissä jo pieniä luonne-eroja. Korvat alkavat pikkuhiljaa aukenemaan ja silmätkin varmaan tällä viikolla. Ryömiminen on tosi vahvan näköistä, saapa nähdä kuka jaksaa nostaa itsensä ensimmäisenä oikeasti jaloilleen. No siihenkin menee onneksi vielä jonkin aikaa. Jotenkin pieni tuskanhiki nousee jo otsalle, kun ajattelee viikkojen vierivän samaa tahtia. Pennut ovat luonamme enää 11 vkoa :/

Muffi 1vko

Nuuti 1 vko

Jessi 1 vko

Nelli 1 vko

Toisaalta jos nyt marraskuun lopussa ajattelee helmikuun puoliväliä, niin ei se nyt niin nopeasti ole?! Eihän?

Punnituksia

Aamuin illoin käytetään pikkuiset puntarilla ja hienosti näyttää painot nousevan. Ensimmäinen pentu, Muffi, rikkoi tänään 200g. Itseasiassa Muffi painoi juuri äsken 206g! Muffin paino on noussut syntymästä yhteensä 87g. Toiseksi eniten painoi Nuuti, 196g. Nuuti on nostanut painoaan syntymästä eniten, 96g. Toiseksi eniten painoaan on nostanut Nelli, 91g painaen nyt 190g. Vähiten painoa on kerryttänyt Jessi, mutta ei 82g viidessä päivässä mielestäni kovin vähän ole. Jessi painaa nyt 187g. Kivaa matikkaa :) Tässä hieman erilaista imetystekniikkaa. Näin saadaan pennut kasvamaan!

Kissanristiäiset!

MUFFI

NUUTI

JESSI

NELLI

Kun pentuset kasvavat lapsiperheessä niin voisiko odottaa muunlaisia nimiä, kuin supersankareita ja ajankohtaisia satuolentoja? No kivoja nimiähän sieltä löytyi :) Kuopuksemme päätti jo ajat sitten, että jos Unelma saa pentuja, yhdelle tulee nimeksi Nuuti. Nuuti on Seikkailija Doran apinaystävä. Nuuti sopii mielestäni hyvin äänekkäälle punaiselle pojalle ;) Tumma valkonaamainen pentu toi heti mieleeni Jessi-kissan, Postimies Paten lemmikin. Kun pentu sitten todettiin pojaksi, mietin voiko poika olla Jessi? Väestörekisterikeskuksen nimihausta löytyi kuitenkin sekä tyttöjä, että poikia, joille oli Jessi- nimi annettu. Kuopus innostui HeviSauruksen musiikista tässä syksyn aikana ja kahta levyä on huudatettu jo aika ahkeraan. Nelivuotias löytää myös suosikkivideonsa YouTubesta aika helposti :) Ensimmäinen iso poika kun syntyi, valkea mohikaani otsallaan, muistutti se selvästikin yhtyeen basistia, Muffi Puffia!! No sitten vielä nimi tytölle? Neitokaisemme selasi kaikki Barbie- ja keijunimet. Itse mietin kaikki harmaat satuolennot, hiiret ja norsutkin siskon avustamana. Kun vielä eräs kaveri huomasi kaikkien muiden nimien sisältävän viisi kirjainta ja loppuvan i-kirjaimeen, tuli haasteita lisää. Sain kyllä hyviä vinkkejä, mutta aina oli joku pieni juttu, etten nimiä kelpuuttanut. Eilen katseltiin Risto Räppääjä- elokuvaa ja sieltähän se sitten pomppasi! Nelli Nuudelipää!! Muistattehan sen ensimmäisen kuvan, jossa tyttöpennulla on etutukkakin ihan sekaisin ? Nelli-nimi on kyllä ollut varattuna minun tulevalle whippetilleni, mutta kun tuo koira tulee varmaan sitten "joskus", niin tämä neiti saa nyt  lainata  Nelli-nimeä :)

Ihanaa, painot nousee!

Hienosti on lähtenyt pentujen painot nousuun! Unelma on ahkera äiti. Ihan pikaisesti käväisee välillä pois pentuhuoneesta. Sininen ja punainen tuntuvat varsinkin olevan koko ajan tissillä. Unelma hieman meinaa tapansa mukaan nirsoilla. Nyt olisi löydyttävä mamman herkkuruoka, että saadaan maidon tuotanto taattua.

Niin joo, yks pikku juttu ;) Ensikertalainen kun olen tässä puuhassa, niin en ihan oikein osannut katsoa kaikkien sukupuolta. Meillä onkin kolme poikaa ja yksi tyttö. Pieni hopeavalkoinen olikin poika, eikä tyttö. Kasvattaja varmisti asian. Mutta kun sille olisi ollut jo nimi? Voiko Jessi olla poika? Siis se Postimies Paten Jessi-kissa! Hieman nyt häiritsee, että pitäisikö sille etsiä vielä joku miehekkäämpi... Paljastan loputkin sitten, kun osaan päättää saako Jessi uuden nimen.

Kullanpalat esittelyssä

Ruskea/hopeavalkoinen poika

Puna(hopea) poika

Ruskea/hopeavalkoinenpoika

Sini(hopea) tyttö

Pennut syntyvät!!

Ensimmäinen iso tumma pentu 119g on syntynyt  klo10.00  Ja toinen taitaa olla tulossa! Punainen poika 100g klo 10.18. Äänekäs kaveri!! Kolmas pentu 105g syntyi klo 10.48 Ihan hyvä tahti!! Kolmas on myös tumma, naamassa ja tassuissa valkoista. Ekat näyttävät perästä samanlaisilta, viimeisen arvelen varovasti olevan tyttö? Neljättä saatiinkin sitten odotella monta tuntia. Klo 15.14 syntyi tumma pentu, ensimmäinen alle sadan gramman, 99g. Pikaisesti arveltuna tämäkin voisi olla tyttö. Unelman käytöksestä päätellen pesue ei ole vielä kasassa ?!

Ensi yönäkö?

Tahvon kainalossa

Nyt alkoi kelvata pesälaatikko

Kaikki valmiina!

Aamulla Unelma tuli herättelemään hieman ennen seitsemää. Märkäruokapurkki meni hyvällä ruokahalulla. Seitsemästä yhdeksään Unelma nukkui kehräten peittoni alla. Vatsa oli hieman löysällä ja päästiin Esikoisen kanssa pepun pesupuuhiin. Päivällä oli hieman levotonta oloa havaittavissa. Unelma kaivautui päivän aikana muutamaan otteeseen kaappeihin pesää tekemään. Täkkien ja tyynyjen seasta löytyi niin hyvä piilo, ettei kissaa meinattu välillä löytää ollenkaan. Koira on saanut tänään osansa Unelman kärttyisestä olosta. Tahvo ja Tassu sen sijaan ovat saaneet olla tukena.

Iltasella Unelma käpertyi Tahvon kainaloon ja hengitys oli puolentoista tunnin ajan todella tiheää. Pari kertaa taisi tulla ihan supistus, kun Unelma läähätti kieli pihalla. Koitin nostaa Unelmaa pentulaatikkoon, mutta aina se tuli takaisin rahille Tahvon luo. Iltaruoka ei maistunut ja vessareissulta päästiin taas pepun pesulle. Onneksi tuo Esikoinen on hyvänä apuna tuossa puuhassa! Tässä lasten iltatoimia hoidellessa Unelma kipitti itse pentulaatikkoon. Sieltä se välillä käy vaatimassa minua seurakseen. Kaikki alkaa olla valmiina, mutta kyllähän minua jännittää!!! Saapa nähdä nukutaanko meillä ensi yönä vai?!

Odottavan aika ON pitkä!

Sori, ei vielä mitään suurempia uutisia... Juuri oli puhe siitä, kuinka nopeasti aika on mennyt. Siis aika siitä kun Unelma tuli meille. Tai aika siitä kun meille yleensäkin tuli kissoja. Ensimmäinen kissamme, Tassu, täyttää tammikuussa neljä vuotta. Sen jälkeen lauma on tasaiseen tahtiin kasvanut.

Nyt taas tuntuu siltä, ettei malttaisi odottaa enää päivääkään. Minulla olisi niin hyvää aikaa juuri nyt kätilöidä ja hoivata pentuja.Onko sitten merkkejä ilmassa?  Unelman ruokahalua on tasaantunut. Raksuja se ei paljoa syö. Märkäruuista menee herkkumerkit ja nekin mieluiten huoneenlämpöisenä. Possun lihaa ja sydäntä se voisi syödä vaikka kuinka paljon. Herkkutikut maistuvat, ovat maistuneet kuulemma muillekin Lumikissaemoille :) Paino junnaa nyt siinä reilussa viidessä kilossa. Toisaalta onhan tuota kokoa jo aikalailla.

Vatsan muotoa olen koittanut tarkkailla, että "onko se jo tipahtanut". Maitoa olen metsästänyt, sen laskeutuminen nisiin on kuulemma aika hyvä merkki synnytyksen lähestymisestä. Näitten suhteen ei ole vielä merkkejä. Pesän rakennustakaan ei suuremmasti Unelma ole harrastanut, mitä nyt vaatekaappeihin välillä tunkee itseään. Minun rakentama pesä ei tunnu kovasti kiinnostavan, mieheni onkin vahvasti sitä mieltä, että Unelma synnyttää joko saunaan tai meidän sängyn alle...

Ei kai tässä nyt muu auta, kuin odotella...

Päivät vähenee

Alkaa jo itseä hieman jännittää. Olishan se kiva tietää tarkka syntymäpäivä, mutta näillä nyt vaan mennään eteenpäin. Unelma on ainakin ottanut kaiken irti siitä, että olen kotona. Se kulkee mun lähellä ja paiskaa kyljelle, vaikka sitten aamun lehden päälle. Olen väkertänyt helmikoruja lasten myyjäisiä varten ja siinäkin Unelma on ollut "apuna". Kovaääninen kehräys alkaa heti, kun kosketan kissaa. On ihana tunnustella pentujen liikkeitä <3
Synnytyspakkaukseen olen hankkinut kaiken tarvittavan ja pentulaatikon alle laitoin vielä ylimääräisen maton, ettei lattiasta tulisi vetoa. Unelma sai omaan huoneeseensa oman hiekkiksen, ruoka- ja juomakipotkin odottavat täyttöä. Eilen lainasin kirjastosta Mirjam Nummisen kirjan, josta ajattelin vielä ahmia pennutusosion. Olisi muuten ihan kiva yllätys joulupukin pussiin tuo kirja. Siellä on paljon hyviä ruokaohjeita kissan kotiruokintaan. Maistuis varmaan koiralle samat sapuskat!

Äitiysloma

Murun kanssa päivälevolla

Omat kolme äitiyslomaa on vietetty jo ajat sitten ja viimeisen 3,5 vuotta kestäneen kotijakson jälkeen olen ehtinyt tehdä jo vuoden verran töitäkin. Juu-ei sitte mitään lomia. Kun ei ole sitä omaa työpaikkaa niin saa tehdä töitä silloinkin kun toiset viettävät lomiaan. No nyt on ehkä käymässä niin onnellisesti, että saisin jatkaa tässä työpaikassa, jossa olen nyt syyskuun lopulta sijaistanut. Työt jatkuvat 29.11. ja sopivasti ajattelin nyt pitää parin viikon äitiysloman. Toivoisinkin, että pennut olisivat valmiita syntymään jo tällä viikolla, että ehtisin nauttia pikkuisista muutaman vuorokauden ennen töiden alkua.

Unelman aamiainen

"Jaahas mitäs tänään olisi tarjolla? Jääkaapista ainakin vähän lihaa raksujen kaveriksi!"

Taitaa nuo pentuset kasvaa vauhdilla ja vaativat paljon energiaa.

Unelman aamiasmenyy tänään:
Laadukasta kuivamuonaa-mix pennuille, aikuisille ja tiineille, sekä imettäville naaraille. Tämän jälkeen rouva vaatimalla vaati kourallisen naudanpaistijauhelihaa. Jonka jälkeen vielä Ystäväni lahjoittama kanansiipi upposi kokonaan Tassun ja Tahvon katsellessa vierestä. Unelma on syönyt yleensä vain sen siiven kärjen ja pojille on jäänyt omat palat. Sori pojat, tällä kertaa taisitte jäädä ilman ;)

Odottavilla naisillahan on usein jotain omituisia mielihaluja. Itse popsin aikoinani jääpaloja Tupperin kulhosta :)
Unelma on ihan hulluna tuorekurkkuun. Jos aamupalapöytään unohtuu kurkku, se katoaa parempiin suihin.

Uudet luvut

Parkkitalon pahvilaatikossa vois vaikka hoidella vauvoja...

Enkös olekin  muhkea?

Paino on noussut nyt yli viiden kilon. Ajatelkaa, pieni sievä tyttökissa, joka on kesällä painanut 3,3 kg.
Tänään , tosin ruuan jälkeen, puntari piirsi lukeman 5,1kg.  Uusia lukuja on piirtynyt myös muulla saralla.... Kuopus täytti eilen 4 vuotta! Oma vauvani! Iso poika jo!! Unelma on onnellisena koittanut maata kaikissa lahjalaatikoissa. Dublot, parkkitalot sun muut on purettu pahveistaan ja laatikot on jätetty tarkoituksella kissojen ulottuville. Pahvilaatikot on kissojen kestosuosikkeja leikkeihin ja päiväuniin.

BUM

Tunsin ensimmäiset selkeät pennun liikkeet!!! Siinäpä sitä uutista jo kerrakseen!!!

Pari viikkoa vielä

Kasvattaja kävi eilen toteamassa Unelman mahan tasaisen kasvun ja toi varusteita tulevaa koitosta varten. Pentupesän valmistelut jatkuvat synnytyssetin varaamisella ja pahvilaatikon vahvistamisella. Pentujen odotusta on nyt parisen viikkoa jäljellä. Rouva voi hyvin ja paksusti. Vielä tuntuu liikkuvan ihan ketterästi, mutta eilen sain avustaa pyllynpesussa... Illalla istuin kauan Unelman mahaa silitellen ja koitin saada tuntumaa pentujen liikkeisiin. Oikein potkuja sieltä ei vielä tunnu, mutta ohi muljahtelevia vauvoja olin tuntevinani.

Eilen listattiin lasten kanssa mahdollisia nimiehdotuksia pikkuisille. Ehdotukset on aika pitkälle kirjojen ja lastenohjelmien sankareita. Saapa nähdä kenen näköisiä sieltä tulee :) Viralliset nimethän on Kasvattajien päänvaiva ;) Varsinkin kun tämä tulee olemaan Lumikissan Ö-pentue. Ellei sitten Ö-kirjainta skipata sen hankaluuden vuoksi ?!

Jos sais toivoa...

Tai toivoahan aina voi...eri asia sitten toteutuvatko toiveet. Toivoisin, että Unelman pennut olisivat valmiita syntymään kahden viikon kuluttua. Viikonloppuna saisi Kasvattajat kätilöimään, mutta tarvittaessa ELL olisi huonommin saatavilla. Ehdoton toive olisi, ettemme lääkärin apua tarvisi ollenkaan! Tietenkin voisi toivoa pentujen syntyvän päivällä, aikaisintaan aamupäivällä. Mahdollisista väreistä ei itsellä ole tarkkaa tietoa, mutta toivomuksena olis paljolla valkoisella kaikenkirjavat vauvat. Hopeisiakin toivottavasti. Kilpparityttöä tietenkin aina toivotaan. Sukupuolijakauman toivoisi olevan sopiva. Jos siis toivois... Mutta eiköhän se ole tässä kohtaa tärkeintä toivoa, että kaikki menee hyvin synnytyksessä ja pentujen alkutaipaleella!!! Mitä väliä päivällä, kellonajalla, pentujen sukupuolilla, lukumäärällä ja väreillä? Kunhan kaikki menee hyvin!!!

Mahan kasvatusta

Kilon verran on nyt paino noussut ja ainakin omasta mielestäni Unelman maha on jo iso! Ihan hirvittää, miten paljon se voikaan vielä kasvaa. Maha on hassusti välillä toisella puolella enemmän ja välillä taas muljahtaa toiselle puolelle. Pentujen liikkeet ei vielä tunnu ja ilmeisesti siitä onkin enää pari viikkoa synnytykseen kun ne alkavat tuntua? Viisaammat voi valaista :) Mutta ne on varmasti jotain liikuttavaa ja ennenkokematonta meille! Unelma ei kauheasti tykkää nostelusta. Punnitseminen on välttämätön paha. Syliin se ei niin hanakasti enää tule, kuin aivan tiineyden alussa. Mutta annas olla, jos levitän sanomalehden pöydälle... johan on kissa pitkin pituuttaan ison mahan kanssa siinä päällä kehräämässä! Kasvattaja tulee onneksi viikonloppuna käymään, niin saan udella kaikki viime hetken käytännön vinkit.

Ei ne siihen vielä loppuneet

Kääpiöluppakorvakani Ossi

Kiinankääpiötulilisko

Kun nyt kerran ollaan pöhköjä, niin ollaan sitten oikein kunnolla... Neitokaisen huoneessa asustelee Ossi, kevään pupupoika. Ihana lupsakka luppakorva. Pistää kyllä koiralle ja kissoille kampoihin, jos tarvetta ilmenee. Aika hyvin muut ovatkinoppineet Ossia kunnioittamaan. Kanin heinät ja papanat vaan tuntuvat kiinnostavan, joten Ossin ollessa vapaana neitokaisen huoneen ovi on syytä pitää suljettuna.

Esikoisen omaisuutta taasen on 60 litrainen liskola. Siellä asustelevat kiinankääpiötuliliskot Litti, Miklu ja Hyyppä. Tai no joku näistä jouduttiin päästämään liskojen yön viettoon, kun toinen eturaaja oli pahoin vahingoittunut. Esikoinen pitää kiitettävästi huolta liskojen ruokinnasta ja altaan siivouksesta.

Omaa uusinta aluetta edustaa 125 litrainen akvaario. Siellä asustelevat intiaaninsulat, partamonni, piikkisilmät, täplämonniset, perhoskirjoahven, petokotilo, sekä niin ihastuttavan kauniit sinineontetrat.

Hoitotoimenpiteitä riittää siis jokaiselle perheenjäsenelle. Lapsilla on omat tehtävänsä iän ja taitojen mukaan. Hellimiseen osallistuvat kaikki!!  Joskus olen laskenut leikanneeni pitkästi yli toistasataa kynttä! Mies sentään leikkaa omansa :D